Aaton aattona (30.12.)oli äitini siunaustilaisuus.

Minä, isosiskoni, pikkuveljeni  sekä siskonpoikani kävimme vielä hyvästelemässä äitini kalmistossa ennen siunaustilaisuutta.

Arkussa oli mukana kuva meistä kaikista lapsista, lastenlapsista ja lapsenlapsenlapsesta. Veljeni oli vielä laittanut mukaan tummanpunaisen ruusun. Ja nyt siskonpoikani lisäsi arkkuun vielä valkoisen ruusun.

Siunaustilaisuus pidettiin vain lähimpien omaisten ollessa paikalla.

Yhteistuumin päätimme , että äitimme tuhkataan ja tuhka sijoitetaan muistolehtoon. Meistä sisaruksista minä olen ainoa, joka asun täälläpäin, joten haudanhoito olisi jäännyt minun tehtäväkseni.

Nyt voimme siis muistella äitiämme ja mummiamme tuntematta velvollisuutta käydä haudalla.

Rakas ihminen säilyy muistoissa ilman haudalla käyntiäkin.

Uurnanlaskuun eivät edes omaiset saa ottaa osaa, sillä vainajan lopullista hautauspaikkaa ei kerrota. Kukat ja kynttilät viedään muistopaasille, johon kaikista muistolehtoon sijoitetuista laitetaan nimilaatta.

Itse siunaustilaisuus oli lyhyt ja yksinkertainen.

Alkulauluksi valitsimme Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Laulu muistuttaa minua lapsuudesta, jolloin äitini sitä meille lauloi.

Omat tyttärenikin sanoivat muistaneensa mummin laulavan sitä myös heille.

Toisena toiveenamme oli Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla, jonka kanttori lauloi.

Pappina toimi nuori Teemu Voutilainen, jonka muistopuhe oli kaunis.

Hän myös toimi muistotilaisuudessa "vetäjänä". Jutteli meidän kaikkien kanssa ja kysyi mielipidettämme laulettavista virsistä.

Näin siis päättyi yhteinen matkamme äidin kanssa melkein vuoden viimeisenä päivänä.

Saatoimme yhdessä äidin Jumalan valtakuntaan.

Näillä lauseilla toivotan vielä hyvää matkaa...

                         ---

Me tiedämme, sinun on parempi näin.

Kivut poissa,tuskat takana päin.

Suo anteeksi silti kyyneleet nää,

ne rakkautta on ja ikävää.