Kuten useimmat blogissani vierailleet tietävät, niin miesystäväni sairastui ruokatorvisyöpään.

Viime tiistaina hänet siirrettiin hoitokotiin, jonka nimi on Koivikko-koti.

Joka päivä olen siellä vieraillut ja tietenkin neule on myös aina mukanani.

Onhan se "kotoisampaa" kun sielläkin neulon jutellessamme.

Eilen aloitin siellä nämä pienet sukat ja tänään ne myös siellä neuloin valmiiksi.

Lankana Novitan Tico tico , jota kului 30 g.

Eilen siis yllätin miehen ja ilmoitin kotivierailusta.Kysyin ensin hoitajien mielipidettä ja kun he antoivat luvan kerroin myös miehelle. Arvatkaa vaan oliko hän tyytyväinen yllätykseeni...

Kävimme saunassa, joimme iltakahvit ja katsoimme uutiset.

Iltalääkkeiden jälkeen, jo ennen kymmentä mies väsähti ja meni nukkumaan.

Hetken päästä minäkin kömmin hänen viereensä. Se oli toinen yllätykseni.Olemme jo useamman vuoden nukkuneet eri huoneissa, mutta nyt tuli tunne, että haluan pitää hänet vieressäni vielä kun siihen on mahdollisuus.Sillä hänen poismenonsa saattaa tapahtua koska vain. Ehkä nopeasti, ehkä hitaasti , sitä emme tiedä.

Niinkuin laulussakin sanotaan:Ei voi yksikään päättää päivistään, ne määrätään.

Nyt hän on taas hoitokodin hoitajien hyvässä huomassa.